2. sunnuntai helluntaista, tiistai

Aamurukous

Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 57:2–12

Armahda minua, Jumala, armahda minua, *
sinuun minä turvaan.
      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, *
      kunnes myrsky on ohitse.
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, *
hän vie asiani päätökseen.
      Kun vainoojani herjaavat minua, *
      hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut.
Hän antaa armonsa, *
hän on uskollinen!
      Ympärilläni on leijonia, *
      ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, *
niiden kieli kuin miekan terä.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. *
He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse.
      Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. *
      Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, *
minä tahdon herättää aamuruskon!
      Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, *
      minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin, *
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Aamun rukoushetken lukukappale

Saarn. 6:1–12

Minä näin auringon alla muutakin onnettomuutta, joka painaa ihmistä raskaasti. Oli mies, jolle Jumala oli antanut rikkautta, omaisuutta ja kunniaa niin ettei häneltä puuttunut mitään, mitä hän saattoi haluta. Mutta Jumala ei sallinut hänen nauttia siitä, vaan kaiken sai nautittavakseen vieras. Tämä on turhuutta ja kipeä kärsimys. Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia – niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää – niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi. Turhaan se tulee ja pimeään menee, ja pimeään sen nimi peittyy, eikä se ole nähnyt aurinkoa eikä tajunnut mitään; mutta sen lepo on syvempi kuin hänen. Vaikka tuo mies eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, hän ei saisi elämästään iloa: eivätkö kaikki ole matkalla samaan paikkaan? Kaikki ihmisen vaivannäkö menee samaan nieluun, eikä se kita koskaan täyty.

Mitä etua viisaalla on tyhmän rinnalla,
mitä hyötyä on nöyrälle siitä,
että hän elää esikuvana muille?
Minkä silmä jo näkee, on parempi
kuin se, mitä mieli havittelee.

Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla?

Puolipäivärukous

Päivän rukoushetken psalmi

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iltarukous

Illan rukoushetken psalmi

Ps. 3:2–6, 9

Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! *
Monet nousevat minua vastaan,
      monet sanovat minusta: *
      "Ei Jumalakaan häntä auta."
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
      Minä huudan avukseni Herraa, *
      ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. *
Koko yön Herra suojelee minua.
      Yksin Herralta tulee apu, *
      sinulta kansasi saa siunauksen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Illan rukoushetken lukukappale

Sananl. 3:13–18

Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden,
se, joka on tavoittanut tiedon,
sillä parempi on viisaus kuin hopea,
tuottoisampi on tieto kuin kulta.
Se voittaa korallit kalleudessa,
mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä,
vasemmassa rikkaus ja kunnia.
Sen tiet ovat suloisia teitä,
sen polut onnen polkuja.
Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat –
onnellinen, ken pitää siitä kiinni!

Päivän psalmi

Ps. 70:2–6

Jumala, pelasta minut, *
Herra, riennä avukseni!
      Pilkka ja häpeä niille, *
      jotka väijyvät henkeäni!
Perääntykööt lyötyinä kaikki, *
jotka tahtovat minulle pahaa.
      Kääntykööt häpeissään takaisin *
      ne, jotka ilkkuvat: Siitä sait!
Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, *
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
      Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, *
      saakoot aina sanoa: Suuri on Jumala!
Minä olen köyhä ja avuton, *
Jumala, riennä avukseni.
      Sinä olet minun apuni ja pelastajani, *
      Herra, älä viivy!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon psalmi

Ps. 49: 6-10, 16-21

Miksi pelkäisin pahana päivänä, *
kun petturien kavaluus saartaa minut?
  He luottavat rikkauteensa, *
  kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, *
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
  Elämän lunnaat ovat liian kalliit, *
  ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, *
ei hän vältä hautaa.
  Mutta Jumala lunastaa minut, *
  hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, *
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
  Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, *
  hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, *
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, *
  eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon apokryfiteksti

Sir. 31:1–11

Kun rikkaus valvottaa, ruumis kuihtuu,
kun on vauraudesta huoli, uni kaikkoaa.
Huoli valvottaa ja pitää unen loitolla,
se vie unen kuin ankara sairaus.
Rikas raataa kerätäkseen varallisuutta,
ja jos hän lepää, hän ahnehtii nautintoja.
Köyhä raataa varattomuutensa vuoksi,
ja jos hän lepää, hänen puutteensa pahenee.

Joka rakastaa kultaa, ei selviä rikkomuksitta,
joka rahaa tavoittelee, kulkee sen myötä harhaan.
Kulta on vienyt monet perikatoon,
he ovat kohdanneet tuhonsa.
Kulta on ansa rikkauden riivaamille,
jokainen typerys takertuu siihen.

Onnellinen se rikas, joka havaitaan nuhteettomaksi
ja joka ei eksy kullan houkutuksiin.
Kuka hän on? Häntä voimme ylistää onnelliseksi,
sillä hän on todella tehnyt ihmeitä kansansa keskuudessa.
Kuka on onnistunut välttämään kullan kiusaukset?
Sellainen ihminen voi olla ylpeä itsestään.
Kuka olisi voinut poiketa tieltä mutta ei ole poikennut,
kuka olisi voinut tehdä pahaa eikä ole tehnyt?
Joka niin elää, pysyy vauraana,
ja kansa kiittää hänen runsaita almujaan.